Habibi ja Blankets ovat sarjakuvan suurteoksia, joista sarjakuvataiteilija Craig Thompson tunnetaan parhaiten. Näitä ennen hän teki teki kuitenkin kevyempiäkin
tuotoksia. Hänen uusin sarjakuva Space Dumplins on paluu hassuttelumoodiin. Vai miltäpä kuulostaa: Space Dumplins kertoo tytön kosmisista seikkailuista avaruudessa, jonka on täyttänyt kelluva
roska ja valaan ripuli.
Violet on tarinan päähenkilö, nuori tyttö, joka joutuu pelastamaan isänsä vaarasta. Isä työskentelee suurkorporaatiolle keräten valaan ulostetta, jota voidaan käyttää bensiininä. Kaikki ei mene kuitenkaan kuten pitäisi. Violet ei arvaakaan, minkälaisten monimutkaisten tunneskaalojen läpi hän käy seikkailunsa aikana.
Space Dumplinsin maailma on jonkinlainen dystopian ja utopian sekoitus, jossa maailma on samaan aikaan tuhoutumisen partaalla, mutta myös teknologisen kehityksen huipulla. Sci-fi -viitekehyksestä huolmatta tässäkin tarinassa tärkeintä ovat perhesuhteet. Teemoina ovat perhe, henkisyys, rasismi ja enviromentalismi.
Thompson käyttää tarinassaan paljon metaforia. Valaat kuvastavat suuryrityksiä, jotka saastuttavat ripulillaan luontoa. Avaruusaluksissa elävät vertautuvat etuoikeutettuihin ihmisiin, joiden ei tarvitse välittää ilmastonmuutoksen välittömistä vaikutuksista. Päähenkilön Violetin työväenluokan perhe taas joutuu maksamaan seurauksista, kun katastrofi koittaa.
Space Dumplins ei mässäile harmaissa tai synkeissä väreissä vaan on piirtoviivaltaan pirtsakan iloinen ja värimaailmaltaan räiskyvä. Dave Stewartin kädenjälki antaa kuville ylimääräistä syvyyttä.
Leikkisyydestä huolimatta opusta painaa kliseet ja korni huumori, jonka lienee tarkoituskin vedota nuorempiin. Thompsonilla on sydän paikallaan, mutta kaikesta maailmanpelastuksesta huolimatta tarinassa kaikuu kiusallisen heteronormatiivinen ote.
Violet on tarinan päähenkilö, nuori tyttö, joka joutuu pelastamaan isänsä vaarasta. Isä työskentelee suurkorporaatiolle keräten valaan ulostetta, jota voidaan käyttää bensiininä. Kaikki ei mene kuitenkaan kuten pitäisi. Violet ei arvaakaan, minkälaisten monimutkaisten tunneskaalojen läpi hän käy seikkailunsa aikana.
Space Dumplinsin maailma on jonkinlainen dystopian ja utopian sekoitus, jossa maailma on samaan aikaan tuhoutumisen partaalla, mutta myös teknologisen kehityksen huipulla. Sci-fi -viitekehyksestä huolmatta tässäkin tarinassa tärkeintä ovat perhesuhteet. Teemoina ovat perhe, henkisyys, rasismi ja enviromentalismi.
Thompson käyttää tarinassaan paljon metaforia. Valaat kuvastavat suuryrityksiä, jotka saastuttavat ripulillaan luontoa. Avaruusaluksissa elävät vertautuvat etuoikeutettuihin ihmisiin, joiden ei tarvitse välittää ilmastonmuutoksen välittömistä vaikutuksista. Päähenkilön Violetin työväenluokan perhe taas joutuu maksamaan seurauksista, kun katastrofi koittaa.
Space Dumplins ei mässäile harmaissa tai synkeissä väreissä vaan on piirtoviivaltaan pirtsakan iloinen ja värimaailmaltaan räiskyvä. Dave Stewartin kädenjälki antaa kuville ylimääräistä syvyyttä.
Leikkisyydestä huolimatta opusta painaa kliseet ja korni huumori, jonka lienee tarkoituskin vedota nuorempiin. Thompsonilla on sydän paikallaan, mutta kaikesta maailmanpelastuksesta huolimatta tarinassa kaikuu kiusallisen heteronormatiivinen ote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti