keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ranskalainen sarja - Myrsky kesäkuussa (Emmanuel Moynot)



Vuosi 1940 Ranskassa oli murheen murtama. Saksalaiset hyökkäsivät maahan ja pääkaupunki evakuoitiin. Pommitusten saattelemana ihmiset ryntäsivät turvallisemmille seuduille. Irène Némirovsky kirjoitti teoksesta kaksiosaissen kirjan, mutta sota esti kirjojen julkaisemisen.

Némirovskyn syntyi 1900-luvun alkupuolella Kievissä ja päätyi Neuvostoliitosta Ranskaan miltei
parikymppisenä. 1930-luvulla hänen kirjailijantaidot olivat jo tunnustettuja. Ranskalaisen sarjan
kahden romaanin käsikirjoitukset löytyivät vasta vuosia myöhemmin 1980-luvulla. Erinäisten
syiden vuoksi kirja julkaistiin vasta vuonna 2004.

Teos kuvaa kiusallisia aikakausia tarkasti ja paljastaa asioita, joista mieluusti vaiettaisiin. Sotilaallisesti ja poliittisesti Ranska oli hajautunut ja vastarintaliike oli vasta muotoutumaisillaan.

Kaksiosaisen teoksen saattamiseksi novelliksi on tarttunut Emmanuel Moynot, joka on yli 40 sarjakuvan takana. Hän on julkaissut etsivä Burman lisäksi paljon muitakin kaunokirjallisiin teoksiin perustuvaa teosta.

Irène Némirovksyn eepos Myrsky kesäkuussa ei taivu erityisen hyvin sarjakuvaromaaniksi.
Sarjakuva vaatii tiivistä ja tiukkaa ilmaisua, mutta kirjassa kuvaus nojaa valtavaan henkilöhahmogalleriaan ja ihmisten moninaisiin reagointiin kriisitilanteessa. Sarjakuva yrittää vaivoin karsia ylimääräisiä henkilöitä pois keskittämällä teoksen kolmeen pääperheeseen. Väliotsikot avittavat jäsentelyä sarjakuvassa, mutta kertomus etenee yskähdellen.

Piirrosjälki on mustavalkoista ja kynän viivat hapulievaa ja ajoittain jopa luonnosmaista. Tämä heijastaa osaltaan ajan henkeä ja epävarmuuksia. Tyyli tuo erehdyttävästi mieleen Jacques Tardin sotasarjakuvat.

Teos kuitenkin onnistuu parhaimmillaan valottamaan kuvaa optimismista ja opportunismista, jota aikakauteen liittyy. Sotaa itsessään teoksessa kuvataan vain vähän. Huomio on lähestyvässä tappiossa, joka rapauttaa kansakunnan moraalia.

Kirjallisuusadaptaatiot sarjakuviksi ovat haastava laji ja Moynot onnistuu tehtävässään lopulta
kohtalaisesti. Se omalla tavallaan sulauttaa formaatin ehdoille aikakausikuvausta, joka on ranskalaisille edelleen nöyryyttävää muisto.